Kuolema puhalsi jääkukkasen elämän akkunaan.
Tänne me elävät jäimme ihmettelemään, mikä kävi vieraisilla.
Mitä muistan: pitkät raajat raitapaidan sisällä, lantion mutruisissa farmareissa, tupakan ilon seinään nojatessa, puhalluksen, pysähtymisen. Pölyn kaapiston päällä leijumassa sivuvalossa, hiljaisuuden. Nenän, käden, jonkun ihmisen jota ei ole enää.
Tuesday, February 5, 2008
Subscribe to:
Posts (Atom)