Kuolema puhalsi jääkukkasen elämän akkunaan.
Tänne me elävät jäimme ihmettelemään, mikä kävi vieraisilla.
Mitä muistan: pitkät raajat raitapaidan sisällä, lantion mutruisissa farmareissa, tupakan ilon seinään nojatessa, puhalluksen, pysähtymisen. Pölyn kaapiston päällä leijumassa sivuvalossa, hiljaisuuden. Nenän, käden, jonkun ihmisen jota ei ole enää.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment