prkleen joulukortit

mul on 20 ystävää vähemmän kuin luulin.
Joka projektista tulee stressi; joulukortteihin osoitteet ährättyäni tuntuu nyt, että jokaiseen pitäisi kirjoittaa jotain pientä persoonallista.

Helvetin obsessivis-kompulsiivisuus.

Väsyttää ja tahtoo viinaa.

Ilmeistä lienee kaikille että tänään on jääneet liiat meditoinnit väliin.

Laskeutuminen

Kuva on Reetta Isotupa-Siltasen joulukortti.

Poikkeuksellisen hyvissä ajoin on tässä perheessä aloitettu jouluhössötykset tänä vuonna. Itselleni ostin joulu-veronpalautuslahjaksi pöytämallisen kirkasvalohoitolampun. Valo panee höösäämään.

Korvissa suhajavat verenpaineet laskenevat 11 päivän mittaisen joulutauon aikana. Perkele on ainakin potilaat hoidettu hyvin, enkä tuota ole sairaalassa vielä itsekään.

Toivottaisiko jo varuilta hyvää joulua kaikille, vaikka meinaan keretä bloggaamaan vastedes hiukka tiiviimmin. Juhlanäyttelyn vääntö vei oman aikansa. On vähän kummallinen tyhjän päällä olo, kun ei ole ihan pakko tehdä mitään.

Onhan tässä sattunut ja tapahtunut. Viime viikolla upposin ooppelin kanssa kasvimaan savikkoon, ja tarvittiin kolmihenkinen pelastuspartio auttamaan meidät ylös. Istutimme muutes silloin mansikan rönsyjä, eivät ehkä tykkää nyt vallitsevasta pakkaskelistä.

Siinäpä kai tärkeimmät, kaikki muu on tapahtunut töissä. Taiteilu on kärsinyt tappion. Tänä aamuna ajattelin vakavissani, että hakeudun kolmivuotiseen ryhmäohjaajan koulutukseen. Hyvästi marginaali, tervetuloa rehti työnteko.