Oulussa koulutuksessa. Päässä alkoi taas pyöriä, kovaa alustaa vaikea tavoittaa.
Tällaisessa ahdistuksessa minulle käy niin, että alan kokea (ja pelätä kokemustani todeksi) kaiken elämässäni muuttuneen pahaksi, epäonnistuvaksi, huonoksi, tuhoon tuomituksi. Niinpä huominen työpäivä tuntuu liki mahdottomalta kohdata. Mieluiten olisin rauhassa ja yksin.
Tämä päivä kuitenkin omistettu itsehoidolle. Kävelin kasvimaalle. Kevättöihin pääsee siellä pian. Jänikset eivät olleet syöneet mitään. Ehkä maukkaampaa on ollut tarjolla. Joen vesi on kauhistuttavan korkealla, ja penkkansa pullollaan puunrunkoja. Kehtaisinko käydä kärrillä sieltä hakemassa, kaupungin kai ne on.
No comments:
Post a Comment