Loman jälkeen kaikki on tahmonut. Ei vaan huvita ja raskaalta tuntuu. Syksyyn, jolloin ehkä pääsisin kokonaan kotiin, on ikuisuus. Taidetta ei ehdi tehdä, arki on pirstaleista kaikkine miljoonine pikku velvoitteineen. Päässä kohisee ja sihisee, huimaa jatkuvasti. Kohta on pakko myöntää verenpaineen kohoaminen ja mennä lääkäriin. Äijäkin vaan pistäytyy kotona (sensuroituja ajatuksia arvatkaapa mistä teemasta)
Perkele, lähden kuntosalille itseäni rääkkäämään ja pullistelemaan, jos se vaikka auttaisi johonkin näistä vaivoista.
1 comment:
Tais se auttaa. Ei tarvi edes endorfiineja, tila ja happi riittää johonkinasteiseen palautumiseen.
Kyllä velvollisuuksiin auttaa joskus sekin kun katsoo vierestä, hajoaako universumi jos jättää jotain tekemättä.
Hups, hajosi.
Post a Comment