Taas ongelmia huonosti kasvatetun pikku ystävättaren kanssa. Vierailijan poistuttua oma lapsi itkee muovisen, päätään heiluttavan neljän sentin korkuisen koiran kadottua (uusin villitys, lapsia kannustetaan keräämään kaikki 75 viiden euron hintaista groteskia figuuria). Etsitään ja etsitään, lopulta kysyn luuleeko lapsi kaverin ottaneen sen. Lapsi nyökkää nyyhkien. Kaveri on sanonut juuri ostaneensa samanlaisen kirpputorilta, mikä läpinäkyvä valhe. Lohduttelen, kovistelen kaveria puhelimessa, tämä ei myönnä mitään, lohduttelen vielä puoli tuntia, annan moraalista opetusta, kehun lastani siitä, että hän ymmärtää oikean ja väärän eron. Loppuilta sujuu keskustellen varastamisen eri variaatioista.
Rasittavaa on muka-kasvattaa pikku ystävätarta. Juuri kun luulen saaneeni otteen, tapahtuu jotain hermojaraastavaa. Pikku apina kyllä huomaa minun olevan raivona: ei tule viittä metriä lähemmäksi.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment