Unessa katselin anopin valokuva-albumia. Kuvissa oli anopin nuorena saama tytär, ja reilusti vanhempana saatu pyöreäposkinen, ruskeatukkainen poika. Anoppi hymyili kuvissa kauniina ja viattomana, hyvin onnellisen näköisenä. Oli kuvia valkoisesta, kolmikerroksisesta, anopin kauniista sirosta talosta ja naapurin talosta.
Katsahdan ikkunasta, ja siellähän naapurin talo näkyykin. Se on hylätty, korjailu tai rakentaminen on jätetty kesken, koska on huomattu iso virhe, jonka takia talosta ei koskaan saada kunnollista. Menen katsomaan taloa lähempää. Se on tehty kokonaan oljista, ja katosta tipahtelee vettä. Katon reikä on ilmeisesti se suuri ongelma? Tekisi mieli mennä tutkimaan jännittävää, hämärää taloa sisältä, mutta tiedän, että se on vaarallinen, enkä uskalla. Tiedän, että talo revitään, ja tilalle tulee uusi. Talossa ei ole ollenkaan ikkunoita, keskellä on oljista rakennettu portaikko. Huomaan yksittäisiä kohtia, joista taloa on korjattu, sitten luovutettu.
Tulkinta on vapaa. Nyt kotitöitten pariin, voi helvetti että niitä inhoan.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment