Kaksi tuntia olen väistellyt dv-kasettien katsomista.
Päivän ajatukset: mennäkö koulutukseen 1; mennäkö koulutukseen 2; mennäkö koulutukseen 3; mennäkö työnohjaajalle 1; mennäkö työnohjaajalle 2; mennäkö työnohjaajalle 3; mennäkö psykodraamaan 1; mennäkö psykodraamaan 2; mennäkö psykodraamaan 3; tehdäkö teosta 1; tehdäkö teosta 2; miten lykätä teoksen 2 tekemistä kunnes sitä ei enää ehdi tänään tekemään; hankkiako kaakeliuuni mallistosta 1; hankkiako kaakeliuuni mallistosta 2; sijoittaako kaakeliuuni mallistosta 2 paikkaan 1; sijoittaako kaakeliuuni mallistosta 2 paikkaan 2.
Siinäpä tärkeimmät. Hellyyden tunteita olen tänään tuntenut videokameraani kohtaan. Lapsi, joka elein ja ilmein viestii läheisyyden kaipuutaan, saa osaakseen silkkaa karttelua.
Tamppoonit alkoivat näyttää pieniltä nyrkkeilysäkeiltä.
Huomenna on seuraa ja konkreettista puuhaa. Mikä saattaa olla hyvä juttu.
2 comments:
Tietysti on sekin vaihtoehto ettei sekään ole kovin tärkeää.
On silti mukava kurkistaa sinunlaisesi määrätietoisen näköisen immeisen valintalaariin ja hymyillä tunnistavasti.
hämmästyn usein itsekin katsoessani esim. wc:n peiliin. Koherentin ja selväjärkisen, hyväntuulisenkin näköinen ihminen sieltä kurkistaa.
Post a Comment