Kello on 11. On taidepäivä. En ole tehnyt "mitään": vain kävellyt tyttäreni kanssa kouluun, käynyt lenkillä ja joogannut. Aamuahdistus on näillä keinoin hellittänyt, etenkin viimeksi mainitulla.
Joogan suhteen on auttanut oivallus, ettei sitä tarvitse tehdä vaikeasti. Jos haluan tehdä vain hengitysharjoituksen, teen sen. Sen jälkeen halusin kyllä tehdä muutakin, viiden helpon liikkeen sarja siitä tuli. Selkäkipu hellitti, samoin niska. Aloin ajatella, että kuvaisin ensiksi, en nakuttelisi pronssiani. Ensimmäisenä järjestelen, teen kotitöitä, vaihdan lakanat.
Pelkkä oleminen on vaikeaa. Kun tässä yksi ilta oli paljonlaiseen virkeyttä, mutta ei enää voimia tehdä mitään, käytin ajan televisiota katsellen. Miksen valinnut lojumista ja olemista? Jokainen hetki täytyy täyttää jollain, ettei tarvitsisi ajatella.
Toivottavasti maito ei ole pilaantunut, tekee mieli syödä muroja.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
1 comment:
Ehkä ajatteleminenkin tulee kysymykseen.
Post a Comment