Sunday, August 19, 2007

Illaksi selkenee

Päivät alkavat nykyään aina tempoilevan ahdistuksen vallassa. Fyysinen työ helpottaa oloa. Tänään olen siselöinyt taloani niin, että olen nyt oikein tyytyväinen. Enempää en tänään jaksa tehdä, eikä kannatakaan, väsyneenä tulee vahinkoja. Huomenna kokeilen ainakin yhtä patinaa.

Olinkin aiemmin kirjoittanut listoista. Luettelointiin liittyy pelko unohtaa jotain olennaista, se on sukua luopumisen vaikeudelle. Tähän asiaan haluan liittää kimpaleen ukko-Freudin ajatuksia anaalisesta luonteesta. Vaivaan niillä itseäni, ja teitä, arvon lukijat, hiukan myöhemmin.

Kaikenlainen luopuminen on minulle vaikeaa. Kadehdin sisartani, joka muuttaessaan kykenee luopumaan esineistä, antamaan niitä toisille tai heittämään pois. Minä annan jotain muille vain äärimmäisen pakon edessä. Mummona tulen asumaan asunnossa, jossa kaksimetristen sanomalehtipinomuurien välissä kulkee kapea polku vessan, jääkaapin ja sängyn välissä.
Tunnen hätää muutosten ja katoavuuden äärellä. Jokainen yksityiskohta on tärkeä, ja niiden häviäminen on merkki siitä, että menneisyys häviää; elämä on merkityksetöntä hetkellistä häilyntää, pyyhkäisy planeetan pinnan tomussa.

Ennustan, että seuraavan 20 vuoden kuluessa seuraavat kaksi asiaa tulevat täysin häviämään suomalaisesta kulttuurista: käsinneulotut villasukat ja lankapuhelinnumerot.

Lisää aiheesta myöhemmin.

2 comments:

Keijo Ahlqvist said...

Käsinneulotut villasukat ei saa hävitä.

Hanna said...

nniin, mutta kuka niitä enää kohta neuloo. kaikki mummotkin vie hauta.