Tänään annoin periksi, en yrittänyt rehkiä. Aamulla pyöräilin lapselle lainattujen kainalosauvojen kanssa ympäri kaupunkia. Käytin niitä kirjastossa, tavaratalossa ja keskussairaalassa. Viimeisessä paikassa oikeaksi palautusosoitteeksi osoitettiin (kädessäni kantamastani lapusta lukien) kaupunginsairaala. Pyöräilin takaisin, ja pääsin valkoista viivaa seurattuani sauvoista eroon.
Kasvimaalla ajatus virsivideosta, jonka materiaalin olen kuvannut puolitoista vuotta sitten, mutta jota en pysty katsomaan: voisinkin kuvittaa äänen toisin, kuvilla joissa on sama sävy ja tunnelma kuin joissakin virsiin liittyvissä muistoissa.
ngggh...itsestään selvää... paitsi mulle....
Patinointeja pitikin miettiä. Pienen pientä pensseliä ei ollut, tai ne jotka olivat, olivat näätää tai jotain muuta aitoa harjasta. Tavaran kerrallaan kaupungilta noutaen saa prosessiin kulumaan aikaa, puoli elämää.
No comments:
Post a Comment